torstai 11. lokakuuta 2012

Haikeaa

Viime viikolla perheemme nuorimmainen muutti naapurikaupunkiin omaan asuntoon. Haikeus iski eniten vasta nyt kun siivoilin tyhjäksi jäänyttä huonetta. Poika osti itselleen asunnon lähempää työpaikkaansa ja halusi muutenkin siirtyä itsenäisempään elämään. Kehittäväähän se toki on kun elää omillaan.


Aikomukseni on tehdä tyhjäksi jääneestä huoneesta toinen vierashuone. Voisin toisaalta tehdä siitä itselleni ompelu- ja askarteluhuoneen. Itseni tuntien uskon kuitenkin että en tulisi viihtymään yläkerran tiloissa kun isäntä viettää aikaansa kerrosta alempana.

* * * *

Tänään olen keittänyt punajuuret ja pakastanut viipaloituna osan purjosadosta. Kokeeksi laitoin vähän purjoa kuivumaankin. Aika näyttää säilyykö aromit.

Isäntä nosti perunat maasta. Tulihan niitä vähän enemmän kuin maahan keväällä laitettiin. Porkkana- ja punajuurisato jäi myös heikoksi. Purjot sensijaan menestyivät todella hyvin.

* * * *

Kävin tänä iltana korukurssilla ja ostin samalla tarvikkeita ja välineitä myös kotona tehtäviä askarteluja varten. Kohta siihen jo aikaa liikenee kun puutarhatyöt saadaan päätökseen.


6 kommenttia:

  1. On se varmasti aluksi haikeaa. Perunasato oli tänä vuonna todella surkea, eikä juureksissakaan ole hurraamista, mutta tuli niitä kumminkin. Paljon ei tarvitse kuskata kellariin.

    VastaaPoista
  2. On se haiketa, kun poika muuttaa kotoa pois. Äidin sydän on kovilla.

    VastaaPoista
  3. Haikeaa se on, vaikka toisaalta huojentavaakin. Ja niin sen kuuluu mennä. Meillä jo 3 maailmalla, mutta iltatähti vielä pitkään kotosalla, toivottavasti =)

    VastaaPoista
  4. On se sellasta outoa ensin aluksi, kun viimeinen pesästä lentää pois. Mutta pian siihenkin tottuu ja meillä ainaskin käyvät usein kotona.
    Meillä jäi perunasato tosi pieneksi, paljoa en laittanutkaan, mutten tainnut samaa määrää saada, kuin sinne niitä kylvin, hi!

    VastaaPoista
  5. No just, tästä on jo aikaa toistakymmentä vuotta, kun nuorin lähti ja ihan samanlainen kuva jäi autosta ja peräkärrystä verkkokalvolle....

    VastaaPoista
  6. On se haikeaa, kun ensimmäinen lähtee... ja sitten vielä viimeinen.
    Viimeisen jälkeen elämä kyllä muuttuu. Sitä alkaa arvioimaan sitä parisuhdettaa uudelleen. Silloin nimittäin on aikaa sille parille ihan oikeasti.

    VastaaPoista